Paula Salmela

Valotettu aika

Tampereella asuva, Porvoossa pitkään vaikuttanut Paula Salmela esittelee Taidekeskus Mältinrannan näyttelyssään teoksia, joiden pohjana ovat hänen lapsuudenkodissaan otetut mustavalkokuvat. Kuvamateriaali tarjoaa persoonallisen väläyksen suomalaiseen perhe-elämään 1950-luvun loppupuolelta 1960-luvulle.

Kolmilapsisen perheen isä oli kiinnostunut valokuvaamisesta, kuvien kehittämisestä ja kaitafilmikuvaamisesta. Kun Paula Salmela alkoi käydä systemaattisesti läpi perheen mittavaa negatiivikokoelmaa, hän yllättyi, että monet kuvista olikin äidin ottamia. ”Erityisen merkittäväksi teemaksi nousee äidin katse. Miten hän meidät lapset näki, ja miten hän tallensi meidän tavallista arkeamme,” Paula Salmela kertoo.

Salmelan Sylvi-äiti syntyi vuonna 1936 ja joutui perheensä mukana kahteen otteeseen lähtemään Karjalasta. Kolme vuotta lapsuudestaan hän oli sotalapsena Ruotsissa. Paula Salmela ihailee äitinsä optimistista ja tiedonhaluista luonnetta. Äidistä on esillä nuoruudenkuva, joista voi aistia leikillisen ilon ja rakastuneen katseen, perhoset vatsassa kaiken uuden ja ihmeellisen edessä uudessa kotikunnassaan Mäntässä.

Paula Salmelalla on vahva kuvanveistäjän tausta, ja nytkin kolmiulotteisuus ja tilallisuus määrittävät näyttelyn ripustusta. ”Tässä näyttelyssä on esillä oma veistoksellinen ja tilallinen tulkintani perhekuvien teemoista. Olen yhdistellyt valokuvia ja itselleni paljon muistoja sisältäviä esineitä, kuten isäni itse tekemät pilkkimormuskat ja vieheet.”

Kuvanveistäjät ovat Paula Salmelan mukaan kinesteettisiä, tuntoherkkiä ja melko spontaanisti työhön ryhtyviä. Valokuvia tutkiessaan ja esinemontaaseja tehdessään hän on saanut hitaasti lähestyä omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja verrata äitinsä elämää omaansa. On hyvä asettaa menneen ajan merkityksiä kohdalleen ja todistaa, että rakkaus kantaa.

Teksti: Tiina Nyrhinen