DRYADI ja COLOSSO – myyttiset maiseman suojelijat

Maalausinstallaationi käsittelee luontosuhdettamme kreikkalaisen mytologian ja Italian renessanssin kuvanveiston viitekehyksen kautta. Myytit ja taidehistoria kertovat meille luontoympäristön merkityksestä ihmisen olemassaololle ja identiteetille – näkökulma, joka metsäkadon ja lajikadon kiihtyessä on entistäkin ajankohtaisempi. Installaatio koostuu akryylilla ohuelle paperille maalatuista seinienlevyisistä teoksista.

Installaation keskiössä, gallerian suurella väliseinällä, on oma tulkintani kreikkalaisen mytologian dryadista, puiden suojelushengestä. Tulkintaani on ratkaisevasti vaikuttanut Giambolognan 1580–luvulla Mediceille valmistama veistos, jossa vuoristo personifioituu 14-metriseksi jättiläiseksi (Colosso) puiden rinnalle maisemaan suojelemaan. Samalla tavoin kuin tuossa veistoksessa olen maalauksessani halunnut dryadini sulautuvan orgaanisesti maisemaan – kuitenkin niin, että mitä tarkkaavaisemmin maalaustani katsoo sitä enemmän hahmoja sieltä voi havaita.

Dryadin suojelevan katseen alla, gallerian pitkillä sivuseinillä ovat 16-metriset maalaukset, veteen heijastuvan metsäisen maiseman abstraktiot. Gallerian takatilassa, väliseinän kääntöpuolella oleva teos on symbolinen tulkinta lipustamme, jossa maisemaa halkova risti on ikään kuin avohakkuiden herättämä kysymys metsämaiseman säilymisen mahdollisuuksista.

Myytit ja taidehistoria välittävät meille ikiaikaisia kertomuksia luonnon merkityksestä ihmiselle. Tiede on antanut tähän yhteiseloon oman perspektiivinsä osoittaessaan, että ihmisen ja kasvien geeniperimästä arviolta noin neljäsosa on yhteistä. Kuvataiteilijana teosteni välittämä tarina on ei-sanallinen, mutta toivon, että esteettisten kokemusten lisäksi teokseni aktivoivat katsojaa myös pohtimaan nykyistä suhdettaan luontoympäristöihin. Dryadit tarvitsevat ihmisen apua niin kaupungeissa kuin maaseuduillakin.

Olen maalannut teokseni siten, että niiden pinta muistuttaa orgaanista kudelmaa, ikään kuin kasvien lehtisuonitusta. Omintakeinen maalausjälki syntyy siitä, kun lukuisten maalikerrosten jälkeen ohut paperi lopulta miltei sulautuu maaliin. Repimällä ja liimaamalla kartutetut kerrokset tuovat lisää optista syvyyttä teoksille.

Kiitos Taiteen edistämiskeskukselle residenssityöskentelyn tukemisesta. Giambolognan Colosso dell´Appenninoa Parco Mediceo di Pratolinossa tuskin olisi löytynyt ilman apurahatyöskentelyjaksoja Toscanassa.

Paula Puoskari on Rovaniemellä syntynyt ja nykyisin Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Hänen teoksensa ovat maalauksellisia installaatioita sekä maalauksia paperille ja kankaalle. Puoskari on käsitellyt teoksissaan muun muassa puutarhan merkitystä toivon symbolina sekä oikeuden monikasvoisuutta. Kaksikymmentä vuotta jatkuneen ammattiuransa aikana hän on pitänyt yksityisnäyttelyitä aktiivisesti sekä osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin kotimaassa ja ulkomailla (mm. Düsseldorfissa, Berliinissä ja New Yorkissa). Puoskari on mm. Taidemaalariliiton (hallitus 2021-, vpj 2022-), Galleria Huudon (hallitus 2014-2019) ja MUU ry:n jäsen. Hän on myös Kuvataiteen apurahalautakunnan (ent. näyttöapurahalautakunta) varajäsen 2022-2024 sekä hallituksen jäsen Kuvasto ry:ssä (2023-).

Taidekeskus Mältinrannassa Puoskari esiintyi edellisen kerran vuonna 2014, jolloin Studion valtasivat hänen kansalaistottelemattomat jättiläisensä ”Janus ja Justitia” -näyttelyssä.