kirjastonäyttely
Paavo Kärjen kirjastonäyttely käsittelee vanhemman menetystä kirjastoon sijoittuvassa näyttelyssä.
Tilanne on kuitenkin vain kuvitelma: kirjasto paljastuu maalatuksi lavasteeksi, ja taiteilijan
vanhemmat ovat yhä elossa.
Näyttely kurkottaa kohti menetyksen tunnetta ja tarkastelee kuoleman arkisuutta. Samalla se
kiinnittää huomiota kirjastonäyttelyiden luonteeseen ja pohtii maalauksen suhdetta todellisuuteen.
Kirjasto rakentuu kirjahyllyjä esittävistä maalauksista ja siihen viittaavista esineistä ja huonekaluista.
Sen sisällä avautuva, menetystä käsittelevä rinnakkaisnäyttely, muodostuu sarjasta unenomaisia
öljyvärimaalauksia, jotka tarkastelevat kuoleman pysähtyneisyyttä, tyhjyyttä ja viipyilevyyttä.
Kokonaisuus kehottaa tarkastelemaan käytäntöjä ja tapoja, joilla puhumme kuolemasta, kerromme
tarinoita ja kohtaamme näyttelyitä. Se kysyy, voiko menetystä kuvata ennen sen tapahtumista ja
miten sen kuvittelu voi olla arvokasta. Kuolemaa lähestytään jaettuna ja vääjäämättömänä
kokemuksena, joka pakenee ironiaa ja mauttomuutta. Aihe on sopimaton pehmeällä tavalla: se voi
tuntua yllättävältä tai jopa shokeerata, mutta lopulta hellällä ja väkivallattomalla tavalla.
Paavo Kärki (s. 2001, Helsinki) tarkastelee maalauslähtöisissä teoksissaan taiteen ja yhteiskunnan
verkostoja, normeja ja käytäntöjä. Samalla hän tutkii maalausobjektin tavaroitunutta luonnetta ja
tilallisia mahdollisuuksia. Kärki viimeistelee parhaillaan maisterinopintojaan Taideyliopiston
Kuvataideakatemiassa. Hän on osallistunut useisiin näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla, joista
viimeisimpänä kirjastonäyttelyn kanssa samaan aikaan avoinna olevat Kuvan Kevät 2026 -näyttely
Kuva/Tilassa, Helsingissä, sekä Generation 26 -näyttely Amos Rexissä, Helsingissä.
Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto ja työskentely Suomen Taiteilijaseuran
Ateljeesäätiön, EMMAn ja Espoon kaupungin myöntämässä stipendiateljeeasunnossa.