No wrath, just grapes
Marika Lahdenperä (s.1998, Helsinki) on kuvataiteilija, joka asuu Tampereella ja työskentelee Takahuhdin Taidekeskuksessa. Lahdenperä on keskittynyt nyt 7 vuoden ajan vesivärimaalaukseen sekä sen uudistamiseen kolmiulotteisin menetelmin. Hänen teoksissaan toistuvat vahva värien käyttö, paperin kerrostus sekä saven rinnastus vesivärimaalauksen tekniikkaan. Lahdenperä valmistui taidemaalariksi vuonna 2021 Vapaasta Taidekoulusta, jonka lopputyönäyttelystä hänen teoksensa ostettiin Kansallisgallerian kokoelmaan. Hänellä oli vuoden 2025 aikana näyttelyitä mm. Galleria Uusi Kipinässä Lahdessa sekä Voipaalan Taidekeskuksessa Valkeakoskella.
Heinäkuussa Taidekeskus Mältinrannan studiossa nähdään Marika Lahdenperän näyttely ’No
wrath, just grapes’, jolle on myönnetty Alli ja Alla Salon erillisrahaston stipendi. Näyttelyn
nimi viittaa John Steinbeckin teokseen Vihan hedelmät (Grapes of Wrath), mutta Lahdenperän
teoksissa vihan ja tuskan sijaan hän käsittelee unelmia sekä toiveita vihreyden ja hedelmien
symboliikan kautta – No wrath, just grapes.
Teokset levittäytyvät seiniltä lattioille laajentaen gallerian tilaa ja luoden kokonaisuuden, jossa
yhdistyvät fyysinen läsnäolo ja tarinallinen syvyys. Näyttelyssä nähdään suurikokoisia
vesivärimaalauksia, kehystettyjä teoksia sekä saviveistoksia persikoista, jotka sitovat
kokonaisuuden yhteen. Steinbeckin Vihan hedelmät -teoksessa persikat eivät ole vain ruokaa
tai työtä, vaan symboli epäoikeudenmukaisuudelle, hyväksikäytölle ja rikkoutuneille unelmille.
Lahdenperän näyttelyssä persikat kantavat mukanaan toivoa.
”Ihmisten sieluissa vihan hedelmät kasvavat ja kypsyvät raskaiksi.”
”Työtä kaipaavat lihakset, luomista kaipaavat mielet – sitä on ihminen.”
”Omistamisen halu lukitsee ihmisen ’minään’ ja erottaa hänet ’meistä’.”
”Minä olen kaikkialla, missä ihmiset taistelevat oikeuden puolesta.”
-John Steinbeck, Vihan Hedelmät, 1939
Lahdenperä haluaa herättää näyttelyllä keskustelua siitä, miten ihmiset rakentavat unelmia ja
säilyttävät toivoa epävarmuuden, taloudellisen paineen ja yhteiskunnallisen epätasa-arvon
keskellä. Katsojan osallistuminen näyttelyyn persikoiden poimimisen kautta tekee näistä
teemoista henkilökohtaisia ja kehollisesti koettavia. Näyttelysarjassa kaksiulotteinen maalaus
laajenee tilalliseksi kokemukseksi, jossa katsoja voi osallistua sen symboliseen maailmaan.