Meillä oli tapana nimetä puita

Viiden tunnin matka auton takapenkillä puuduttaa jalkani. Kun olen tarpeeksi vanha, matkustan yksin junalla, kaksi vaihtoa, eväät voipaperiin kiedottuna. Kilometrien päässä luonasi on aina kesä, loma, leikki ja retki. Katson mustavalkoisia valokuvia ja kerrot tarinoita niiden haalistuneista hahmoista, maalaat esiin sukupolvien katseita ja toimia. Piirrän siihen loputtomaan paksuun neliönmalliseen lehtiöön kukkia ja tyttöjä. Ne ovat nättejä, mutta haluaisit, että vielä joskus piirtäisin ryppyisen, elämän kaunistaman ihmisen.

Soitan ovikelloa ja odotan hoitajan saapumista. Lukitun oven takana istut tuolissa muiden seurassa ja yksin. Tervehdin ja etsin katseestasi tunnistamisen oivallusta. Valkean huoneesi sängyllä virkistyt kertoessasi vanhemmistasi, kepeästi ja kipeästi. Mutta et aina jaksaisi olla siellä, tässä hetkessä sanot pärjääväsi, pistäväsi merkkejä sinne tänne. Sanoja on vaikea löytää. Seinällä roikkuu lukiossa maalaamani omakuva, kerrot että se esittää sinua.

Näyttelyni keskeisenä teemana toimii menneisyyden läsnäolo nykyisyydessä, jota olen lähestynyt isoäitini muistisairauden ja oman nostalgisen kaipuuni kautta. Öljyvärimaalauksissa kuvaan isoäitiäni omasta perspektiivistäni, korostaen omaa läheisen näkökulmaani ja toisaalta etsien samastumispintaa häneen kuvittelemalla muistisairaan kokemaa todellisuutta. Toisissa teoksissa kohdistan katseeni myös itseeni kuvaamalla lapsuuteni mummolassa kokemiani hetkiä, peilaten niiden vaikutusta nykyiseen minuuteeni. Pienissä vesiväreillä ja musteilla toteutetuissa maalauksissa kuvaan isoäitini valokuva-albumien sivuja ja niiden väliin säilöttyjä sattumanvaraisen tuntuisia arkisia muistojälkiä, jotka maalattuina saavat tarinallistettuja merkityksiä.

Työstäessäni teoksia pohdin muistojen muuntuvuutta ajan kuluessa; uuden tiedon kertyessä muokkaamaan muistojen tulkintaa, tai vanhojen muistojen voimistumista silloin kun aivot eivät enää kykene tuottamaan uusia.

Maaria Jokimies (s. 1992) on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2022 ja kuvataiteilijaksi Lahden Taideinstituutista 2016. Hänen maalauksiaan on ollut esillä monissa gallerioissa Suomessa sekä mm. Lahden, Imatran ja Lapuan taidemuseoissa. Näyttelyä ja sen teosten työstöä on tukenut Taiteen Edistämiskeskus sekä Héléne ja Walter Grönqvistin Säätiö.