Käännöksiä

Kun mummoni viikkasi lakananoita, oli tarkkaa, miten lakana käänneltiin, jotta siinä oli sitten säilöstä esille otettaessa oikeanlaiset saman rytmiset taitokset. Tämä muisto jotenkin nousi mieleeni työstäessäni välillä hyvin monotonisestikin lakanakangasta. Materia kantaa muistoja ja välittää tietoa. Tahtomattammekin.

Tällä hetkellä tekemiseni keskiössä on fyysisesti lakanakankaan työstäminen kaksiulotteisesta kolmiulotteiseen muotoon. Tutkin tilaa, valoja, varjoja ja muotoja. Taustalla kulkee pohdintaa ihmisen reviiristä ja omana itsenä olemisen oikeudesta suhteessa toiseen ihmiseen. Lakanakangas on kuvataideaine, materia. Sen ei ole tarkoitus olla katsomisen johtotähti. Lakanakangas aineellisena, tilallisesti kohti tulevana, kuitenkin vie ajatukset helposti itseensä. Käyttämäni materiaali kantaa jo itsessään muistoja. Lähes jokaisella on kokemus puhtaissa lakanoissa nukkumisesta. Aika monella on kokemus myös peiton alle piiloutumisesta. Lakanat kantavat muistoja toisista ihmisistä ja aikaisemmista käyttäjistä niin kotona, sairaalassa, hotellissa kuin kyläpaikassa. Lakanakangas omaa pitkän historian ihmiskunnan vaatettajana ja suojaajana. Ihmiskunnan kehittyessä myös tietoisuuden tila eri asioista on lisääntynyt. Puuvillaan liitetään aiempaa enemmän pehmeiden ja nostalgisten arvojen lisäksi ristiriitaisia ajatuksia, jotka liittyvät sen viljelyn kuluttamaan veteen sekä sen vaatimien lannoitteiden ja rikkaruohomyrkkyjen
sairastuttamiin maaperään ja viljelijöihin. Lakanakangas kantaa samanlaista taakkaa mukanaan kuin ihminen omassa kehossaan.

Näyttelyssä on esillä installaatio ”Käännöksiä” sekä teos ”Käännä itses ympäri”. Käännöksiä viittaa päämäärään ja tavoitteeseen. Se viittaa sekä ajatusten muuttumiseen että tavoitteiden muuttumiseen. Meidän oletetaan noudattavan samaa rytmiä. Koulutus, ura, perhe, yhteiskunnassa mukana olo… Elämä ei ole suoraviivaista. Voi olla tarve kääntyä, vaihtaa suuntaa, tehdä käännös. Välillä käännös tapahtuu tahtomattamme. Käännöksiä ovat taitteet ja uukkarit. Taitteet ovat käänteentekeviä, rajakohtia. Taitteet, viikatut, vekit ja polvekkeet viittaavat myös fyysiseen
materiaan.

”Käännä itses ympäri” teoksessa pohdin ihmisen uusiutumisen tarvetta, vaadetta. Mihin pitää pystyä? Milloin voi vain antaa olla? Ulkomaailma on itsen peilinä. Itsen ja ulkomaailman väliin ihminen luo oman suojamuurinsa. Ala-asteen välitunnilla 1980-luvulla leikimme piirileikkiä, jossa
lauletaan seuraavasti: ”Kehrätkäämme silkkilankaa, hienompaa kuin hiuskarvaa, (punaisesta) vähän väärällistä, käärällistä, käännä itses ympäri.” Tämä sikermä alkoi soimaan päässäni, kun teos sai lopullisen muotonsa.

Työskentelyä on tukenut Alfred Kordelinin säätiö.