Spektri – Patological green

Vihreän (valon) näkeminen, sen sävyt ovat aina mielessäni – ihmissilmän herkkyys ja tunteen spektrin dramatiikka. Luonto, aina luonto: ikuinen aihe ja siitä tehty tulkinta, ei mitään sen uudempaa. Luontosuhteen korostaminen saattaa luoda tekijälleen moralistisen ekologisuuden kuopan ja tällaisena ikivihreän jalustan. Ehkä jään siihen väliin välkehtimään sekä tunnelmoimaan yhteyttä joka karkaa koko ajan käsistä. Puutun ja tunkeudun luontoon, haluan sulautua, imeytyä takaisin virtaan. Psyyken prisma luo kauniin ajatuksen joka kirjoo mielihyvää tuottavaa kudosta. Sateenkaarisilta ei näy kunnes kuiva kastuu väreihin – huoh, huokoiset merkitykset toistuvat.

Kelluin joella ja värit haalistuivat. Muutuin vedeksi, pinta välkehti valossa. Täällä pääsee hengittämään värejä, tulta ja muita elementtejä. Pakonomaista ja mautonta tämä romahtanut sommitelma: tunnelma, hirvieläin (Huittinen), seppeleitä, mentaalinen, memory of water, what is happening, maa, tomu, kesäyö, syke, waterlily, orvokki, lehdokki, vuokko – –

Teoksissani on jotain yhdistävää ilman säännönmukaisuutta. Symbolit ja tägit luovat assosiaatioita tunnettuun ja outoon, kuvakirjoitusta. Lataan maalauksiin kaiken mitä on kunnes jäljelle ei jää mitään: tärisevä tunne, tyhjä tila, hiljaisuus, tauko. Akvarellit luovat läpinäkyvää kokemusta, hauraita kerroksia, toisiaan heijastavia tiloja ja aikatasoja.

Eläimet, ihmiset ja esineet ovat katalysaattoreita sisäiselle äänelle, energiavirralle, impulssille, henkiselle harjoitukselle.. Samankaltainen eleen ja kerronnan pysähdys voi tapahtua performanssissa jolloin syntyy improvisaatio ja kompositio esineiden kanssa. Silloin ne menettävät niille annetun merkityksen ja kasvavat joksikin itselliseksi voimaksi rikkoen äärensä ja tullen esineiden väliin, abstraktioon.

Vihreät haavanlehdet, sininen pallo, preussin sininen, tilojen jälkeiset tilat, ääretön, pinta, maisema, Turner, lohen nousu, color of water, lemmikit, värit ovat sävyttyneet, tunteellinen sininen, pakonomainen vihreä, pink collapse, tuntuu oudolta..

Spektri – Patological green on mielikuvitusmaailma merkityksen ja merkityksettömyyden välissä. Siellä tunnelma muodostuu epämääräisen ekspressionismin ja muodottomien lähtökohtien keinoin. Kieli rikkoutuu äänteiksi kahden kielen (suomi, englanti) ristiaallokossa, symbolin tuottava ele keskeytyy ja suunta muuttuu.

Maalaan mitä tunnen, sitä mitä olen nähnyt ja kokenut. Teokset ylittävät pyrkimykseni muodostaen odottamattomia asetelmia ja voimakenttiä. Näyttämöllisyys vaihtuu hetkessä aistimukseksi jostain yksityiskohdasta. Maalaukset syntyvät ajassa ja paikassa, itse performoin keskellä tätä ilmestymistä. Ajattelen maalauksia intensiteetteinä, ruumiillisena kokemuksena ja erilaisina katseen suuntina. Maalauksissani tunnelma kehkeytyy dramaattisen ja pateettisen välimaastossa. Haen automatismilla teokselle lähtökohtia alitajunnasta: muotojen ja viivojen suhteita sekä surrealistisia muodonmuutoksia.

Avainsanat:
Spektri: ks. yllä.
Pakonomainen on fantastinen, myyttinen vihreä (viridianin vihreä tekee kauneudellaan hulluksi!).
Psyyket ovat aivan kuten ennenkin sekä liian kauniita maailmanlopun kapakkaan.
Sammaleet ja seppeleet ovat jotain mitä tarvitsee kosketella.
Maalaaminen: säännöt on ja ei..

Maalaan akvarelleilla ja akryylillä kankaalle, lisäksi käytän liituja, kyniä, mustetta ja hiiltä.
Näyttelyn työstämistä on tukenut Taiteen edistämiskeskus