”Japanilaisessa ajattelussa hiljaisuus ei ole tyhjää, vaan vähäisetkin äänet voimistavat hiljaisuutta ja tuovat tunnelmaan jännitettä.”
(Minna Eväsoja: Wabi ja Sabi)

ÖRÖN SAARI
Vietin joulukuun 2020 Örön taiteilijaresidenssissä. Saari oli oma todellisuutensa ja täydellinen paikka heittäytyä harmauteen ja hiljaisuuteen ja katsoa, löytyisikö hämärästä jotakin jännittävää, kaunista, liikuttavaa tai lohduttavaa.
Harmaiden sävyjen kirjo oli loputon ja vaihteli kuulaasta ja valoisasta raskaaseen mustaan. Hiljaisuuden rikkoivat saaren omat äänet; myrskyävä etelätuuli, sade, aallot ja askelten alla rapisevat sinisimpukan kuoret.
Tein piirustussarjan ”Unohtuneet” kävelyretkilläni kohtaamieni puuvanhusten inspiroimana. Puut olivat tuulen vinoon kasvattamia, iältään määrittelemättömiä käkkyröitä, jotka olivat kuin ajan kulumista uhmaten unohtuneet omaan hämäräänsä.

PUSULA
Asun Pusulassa, jossa on iso osa vuodesta harmaata, kosteaa ja hiljaista.
Hämärässä aistit terästyvät. Hiljaisuudessa alkaa nähdä vivahteita, pimeässä kuulla pimeän ääniä. Pusulan harmaa on erilainen kuin Örön harmaa. Örössä harmaa oli valoisa ja läpinäkyvä. Pusulassa harmaa on tiheä, kuin paksu peitto, joka kietoutuu kaiken ympärille.

GALLERIA MÄLTINRANTA
Maalauksen tausta ja piirustuksen pinta sekoittuvat toisiinsa.
Matta öljyväri ja lyijykynän kiilto käyvät vuoropuhelua.
Siveltimen veto tekee viivan ja tuhansista lyijykynän viivoista muodostuu pintoja.
Aistikokemus on subjektiivinen, eikä sitä voi täsmällisesti sanallistaa.