Heikki Hautala

Radat ja liitännät Vol. 2

mikä määrittää valintani
seuraavan eleeni tai ilmeeni
askeleeni tai lauseeni
pakkoliike, en voi tähänkään jäädä
vierasta kivien tyyneys
ilmassa leijuva katupöly
suu täynnä soraa
vierasta kasvien lehtien pyrkimys valoa kohti
juurien kurkotus pimeyteen
syvälle ruokkivaan maahan

Näyttelyni koostuu pääosin viimeisen vuoden aikana tekemistäni piirustuksista ja maalauksista. Se on jatkoa viime kesänä Poriginal galleriassa esillä olleeseen Radat ja liitännät – näyttelyyn. Olen laajentanut kokonaisuutta syksyn ja kuluvan talven aikana. Työskentelyni on jatkuvaa prosessia, jossa sattuman, toiston, erehdyksen ja onnistumisen kautta uudistuminen tapahtuu vaiheittain ja pikkuhiljaa. Työskentelytapani on ennemminkin jotain pakkomielteen kaltaista, kuin viileän analyyttistä. Tavoitteeni on tavallaan yksinkertainen; tehdä kuvia, jotka resonoivat itsessäni ja sitä myötä ehkä myös ajassa, tilassa ja katsojassa. Minulla on teoksiini voimakas riippuvuussuhde. Ilman minua niitä ei olisi, ja ilman niitä, olisin itse jotain muuta. Kun merkityksellisyyttä on vaikea hahmottaa, se täytyy itse luoda. Voisin toki hakea muitakin töitä, opiskella jotain, lisääntyä, tai vaikka treenata Bostonin maratoniin ja jonottaa Himalajan huipulle, mutta tällä hetkellä minua kiinnostaa kuvataide, musiikki, kirjallisuus, elokuvat, ylipäätään luova toiminta ja sen eri ilmentymät. Ne pystyvät parhaiten kuvaamaan minulle sitä, miltä tuntuu olla, tässä ajassa, tässä paikassa.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus, Satakunnan taidetoimikunta