Comfort Zone

Comfort zone, mukavuusalue, tasapainottelua yhteiseen todellisuuteen osallistumisen ja eskapistisen eristäytymisen välillä. Tasapainottelua myös sillä ohuella viivalla, joka erottaa itsestä huolehtimisen itsensä hemmottelusta. Epäloogisen ja joskus tuhoisankin toiminnan toistuvuus jatkuu, kun hedonismi ja omat epävarmuudet voittavat järjen. On luotava jonkinlainen selviytymisstrategia, kun kaikkea ei voi paeta. On perusteltava, pehmustettava, on saatava se tunne, että tässä kaikessa on jotain järkeä. Kierre on valmis kun perustelut käyvät pehmoisiksi ja tarpeiden ja tarpeellisuuden raja kadoksissa.

Teoksissa toistuu aiheena havahtuminen siihen, ettei tiedä onko kävellyt liian pitkälle vai vain ympyrää. Milloin ajattelu muuttui urautuneeksi, missä välissä homma lipsahti oman navan kaiveluksi. Onko todellisuus korvattu itserakennetulla, ja haihdutettu ympäriltä tarkoituksella, vai onko ympäristö vääristänyt peilikuvan. Teosteni hahmot eksyvät ja unohtuvat, pullistelevat mielikuvituslihaksilla ja rypevät varpaat paljaana fantasioissaan sohvannurkassa.

Käsittelemiäni avainsanoja ovat inhimillisyys, itseironia, ymmärrys. Lapsellisuus, itsekeskeisyys, naiivius. Tunteikkuus, itsehillinnän puute. Heikkous. Kieltäymys. Eskapismi.

Fantasia. Illuusio.

Työskennellessä minua kiinnostaa inhimillisyys eri puolineen ja alitajuiset egoa pönkittävät käyttäytymiskaavat. Pyrin löytämään kirpaiseviinkin aiheisiin ymmärtävän näkökulman. Maalaaminen on minulle yhtä aikaa kirpeää (ja välillä hilpeää) itsetutkiskelua, sekä kommentointia välillä kauhistuttavasta nykymenosta. Reflektointia.